Estoy hombre ocupado!

Eli kuten otsikkokin kertoo niin kiirettä on pitänyt. Pari viikkoa on hujahtanut ihan tuosta vaan ja monenlaista on ehtinyt tapahtua. Koetanpa vähän nyt kertoa jotakin.

Viime päivityksessä taisin kertoa, että pyörän etsintä oli kiivaasti käynnissä. No, siihen ongelmaan löytyi ratkaisu kun kävin Decathlonin sivuilla katsomassa uusien pyörien hintoja ja lopetin välittömästi käytettyjen kyttäämisen. Decathlon on paikallinen urheilukauppa ja erittäin hyvä sellainen. Kaikki Espanjassa käyneet muistavat kyllä kyseisen ketjun. En tiedä, onko sitä muualla Euroopassa. Maanantaina pääsin viimeinkin paikan päälle katsomaan pyöriä. Marika oli myös mukana ja innostui yhtälailla uuden ostoon. Perusteellisen tarkastelun ja tiukan tinkimisen jälkeen (ei senttiäkään alennusta :( ) tein kaupat ja marssin ulos melkein kolmesataa köyhempänä, mutta hyvinkin tyytyväisenä. Nopealla matikalla laskettuna säästän pelkästään bussilipuissa yli satasen tämän kevään aikana ja mikäli pyörä toimii yhtä hyvin kuin tähän asti, tuon sen Suomeen. Marika suunnitteli samanlaista, mutta liikkeessä ei ollut sopivan kokoista. Lupasivat tilata toisesta paikasta mutta toimitus oli vasta seuraavalla viikolla.

Ja valikoimaa piisaa..

Hienosäädöt menossa.

On se hieno!

Täällä tämä pyöräily on muuten ihan ok, mutta pyörän joutuu joka päivä kantaa sisälle,
 koska rosvoja on paljon. Onneks mulla on hissi.

Tiistaina pääsin sitten viimeinkin pyörällä kouluun. Kämpiltä tulee yliopistolle 5 kilsaa, eli juuri sopiva matka. Tähän asti on joka aamu mennyt siten, että aamulla on vastatuuli ja ylämäkeä. Onneksi tuuli ei kuitenkaan käänny, joten koulusta tullaan melko vauhtia, meinaa vaihteet loppua kesken. Onhan se ihan eri touhua mennä pyörällä kun aurinko paistaa, ei tarvitse istua hikisessä bussissa jolla matka kestää kauemmin!

Täällä ei ole samalla tavalla pyöräteitä joka paikassa kuin Suomessa, mutta vähän samantyyppisiä. Kaupungissa niitä ei ole ollenkaan, mutta katuun on erikseen maalattu väylät missä pyörillä mennään autojen seassa. Aluksi oli kyllä vähän totutteleminen siihen, mutta nyt alkaa pikkuhiljaa sujua. Kypärä pitää tietenkin olla.

Tähän tohtii päivällä vähäksi aikaa jättää.

Ylämäkeä.

Hyvä pyörätie.

Decathlonin ohi mennään joka päivä. Tähän mennessä olen käynyt varmaan kymmenen kertaa.

Tällä mennessä minulla on ollut ainoastaan Espanjan intensiivikurssi. Tällä viikolla alkaa muitakin kursseja mutta niistä kerron myöhemmin. Kielikurssilla on ollut mukavaa ja alun väsymyksen jälkeen opiskelukin on helpottanut. Valitettavasti opettaja vaihtui mutta ei tuo uusikaan ihan huono ole. Kotiläksyjä tulee paljon mutta niistä myös oppii paljon.

Normaalina päivänä kurssi alkaa 12:00. Kymmentä vaille oven takana istuu toinen suomalainen Milja, saksalainen Lennart, norjalainen Jan-Tor ja minä. Muut tulevat sitten vähän myöhemmin ja opettaja myös.
Kurssi loppuu nyt perjantaina 31.1. Loppukokeeseen pitää alkaa päntätä hyvissä ajoin. Seuraava espanjan kurssi alkaakin sitten maaliskuun alussa.

Vanhalla porukalla tietenkin.

Opettaja Marina.

Pöytä meinaa loppua kesken.

Normaalisti käymme tuntien jälkeen syömässä porukalla. Lennart, Milja, Han, Xicage ja allekirjoittanut.

Eräänä päivänä Marika ei sitten jaksanut odottaa enää pyöräänsä, vaan päätti käydä ostamassa pykälää kalliimman bicin. Ei huono vaihtoehto ollenkaan, tässä oli levyjarrut kummassakin renkaassa ja etuiskarissa pikasäätö. Kyllä oli hymy korvissa kun pääsi pyörällä liikenteeseen. :)

Viikonloppuna treenattiin biitsiä, rannalla ei ollut oikein pelikavereita. Täällä tuulee yleensä joka päivä, mikä hankaloittaa pelaamista jonkin verran. Wilsonilla on selvästi helpompi pelata. Keli oli muuten hyvä, kyllä tämä pakkaset voittaa. :)

Saattaa köyhästä tuntua. Toisilla vaan naurattaa. :)

Playa del Postiguet

Rockrider on näemmä suosittu merkki.

Nyt alkaa pikkuhiljaa löytyä hyviä lenkkipaikkoja ja reittejä. Koska asun ihan keskustassa, täällä joutuu juoksemaan melkein koko ajan kovalla alustalla. Kaupungissa on kuitenkin kaksi korkeampaa mäkeä joiden rinteillä kulkee hienoja näköalareittejä. Täällä on myös muutama isompi puisto joissa kiertelee erilaisia polkuja. 

Yliopistolla on hienot systeemit melkein kaikkeen mahdolliseen liikuntaan. Tarjontaa on uimisen alkeista aina miekkailuun asti. Opiskelijoille hinnat eivät ole kovin pahoja. Koko kevään urheilukortti eli jonkinlainen sporttipassi maksaa 45 euroa. Sillä pääsee käsittääkseni jo moneen paikkaan.

Biitsin laitaa.

Se toinen kukkula. Taustalla Santa Barbaran linna.

Plaza Luceros. Tramin, eli paikallisen metron asema.

Viime viikon tiistaina käytiin porukalla tutustumassa kaupungissa sijaitsevaan Santa Barbaran linnoitukseen. Porukkaan kuului minä, Marika, Marikan kämppikset Julia, Ran, Arisa ja eräs Italialainen Eric. Yhteisenä kielenä oli espanja, joten aika vaisua meinasi olla varsinkin aluksi. Menoreitti ei ollut loppupeleissä se kaikista lyhin, mutta perille päästiin. Linnoitus oli todella hieno paikka, sieltä näki hienosti koko kaupungin. Se on rakennettu muistaakseni joskus 1600-luvulla ja kohoaa noin 160 metriin merenpinnasta. Siellä on myös erilaisia museohuoneita.

Välimeri.

Vihdoin ylhäällä.

Keskiviikkona oli vuorossa lisää kulttuuria. Kävimme Alicanten musiikkitalossa kuuntelemassa Saksan filharmonisen orkesterin konsertin. He soittivat Beethovenia ja Schumania. Paikka oli todella hieno ja ilmeisesti aika uusi. Akustiikka oli mahtava, vaikka istuimme melko ylhäällä. Oli vaikuttava kokemus kuulla tuollaisessa ympäristössä hienoa musiikkia. Tänne tulee 26.3 Bach Collegium Japan esittämään Johannes-passion. Sinne täytyy kyllä hommata liput hyvissä ajoin.

ADDA

Piippuhyllyllä ollaan.

Deutsche staatsphilharmonie Rheinland-Pfalz.

Torstai-iltana lähdin yöbussilla Alicantesta Fuengirolaan. Siellä asuu jonkin verran tuttuja, joten nyt oli sopiva sauma lähteä käymään siellä. Lisäksi Kantolan Pilvi ja Harri olivat luvanneet yöpaikan viikonlopuksi. Bussi oli aamulla 7:00 Fugen asemalla, vain 1,5 tuntia myöhässä. Pilvi tuli hakemaan minut asemalta ja ajelimme heille kotiin. Kyllä meinasi hävettää, olin sellaisessa täysihoidossa koko viikonlopun että ei voi muuta kuin lausua suuret kiitokset vielä kerran Kantolan perheelle. Oli erittäin kotoisaa olla teillä kylässä, kiitos. Aamupäivästä piti nukkua muutama tunti jotta sai olon vähän paremmaksi yöbussin jälkeen. Sain oman huoneen, koska aupair oli tulossa vasta seuraavalla viikolla.

Ei hassummat näkymät huoneesta.

Voin kertoa että oli mukava nukkua.

Takapiha.

Läksyn teossa.

Lauantaina kävimme Harrin kanssa skoottereilla Fugessa pelaamassa padelia muiden suomalaisten kanssa. Tämä oli minulle outo laji, mutta se alkoi pikkuhiljaa sujua. Kannattaa kokeilla, erittäin hauska peli. Pois lähtiessä sattui sitten nihkeämpi tapaus. Täällä on liikenneympyrät ja tiet muutenkin erittäin liukkaita. Niinpä kun ajoin Harrin perässä yhteen pieneen liikenneympyrään ja oli kääntymässä vasemmalle, skootteri olikin yhtäkkiä kyljellään. Kuski samoin. Onneksi ei ollut paljon vauhtia. Etupyörä vain karkasi alta. No, täytyy kirjoitella Pohjolaan vahinkoilmoitus, niitä sattuu. Hävetti kyllä valtavasti, anna pojalle skootteri niin kohta se on romuna. 

Miika lyö palloa.

Veljet puimassa pelejä.

Pientä pintanaarmua näkyvissä.

Sunnuntaina oli aikainen herätys, Miika Kinnunen houkutteli Mijaksen juoksulle. Vilma lähti mukaan ja oli kyllä mahtava aamupäivä. Ilmassa tuoksui heinälle, ihan Suomen kesän tuoksut. Aurinko nousi pikkuhiljaa. Nousimme koko ajan ylemmäs ja maisemat vain paranivat koko ajan. Ylhäällä pidettiin tauko ja lähdettiin eri reittiä tulemaan alaspäin. Matkalla näkyi erilaisia puulajeja, joita Miika esitteli nimeltä, tippukivikallioita, Paavinlaakso, lammaslaumoja ja paimenia yms. Lenkin jälkeen pääsin Kinnusille kylään, kiitos vielä kerran. Iltapäivällä mentiin porukalla rannalle pelaamaan ja viettämään aikaa. Sää oli mahtava, noin 22 astetta. Sain paljon uusia tuttuja ja Fugessa pitää lähteä käymään jossakin vaiheessa kevättä uudestaan. Sillä kertaa voisin olla vaikka viikon.

Ylöspäin vain!

Pikku tauko välillä.

Oli lämmin aamu.

Vilma, Heini ja Kantolat. Kiitos vielä kerran.

Sunnuntai-iltana Harri heitti minut bussiasemalle ja edessä oli yöbussi Alicanteen. Reissu oli mennyt mopoa lukuun ottamatta aivan loistavasti ja ajattelin että nyt nukutaan hyvin ja aamulla mennään kouluun. Matka ei kuitenkaan sujunut ihan suunnitelmien mukaan. Aika nopeasti alkoi mahassa tuntua että nyt on ylimääräistä ilmaa liikenteessä. No, ajattelin että kyllä se kohta asettuu. Ensimmäisellä tauolla kävin vähän ulkona hiippailemassa ja ajattelin että kyllä se siitä. No, eihän se siitä ja kohta sitä istuttiin bussin vessassa ihan Turkin reissun tyylinen rumble päällä. Tosin tilanne oli siinä suhteessa heikompi että vessassa ei ollut paperia. Voin kertoa että ei ole parhaat fiilikset kun istut aamuyöstä bussin vessassa keskellä Espanjaa pöntöllä ja paperirulla loistaa tyhjyyttään.

No, siitä kuitenkin selvittiin, en ala tähän kertomaan enää tarkemmin, mutta eilen oli kyllä karmea koulupäivä kun oli kohtalaisen heikko olo. Tänäänkin on ollut vähän hataraa, mutta josko sitä paranisi huomiseksi.

Tekemistä on kyllä riittänyt, aika menee ihan hullun nopeasti ja tuntuu välillä että täällä ei ehdi tehdä sitäkään vähää mitä Suomessa normaalisti. Espanjaa oppii koko ajan paljon, englantia vähemmän mutta täytyy keskittyä siihen enemmän, kunhan tuo kurssi jää pois.

Oho, tulipas tuohon paljon kuvia.. Mutta niistä sitä parhaiten näkee. Onnistuuko tämän blogin kommentointi ilman kirjautumista? Olen laittanut sellaisen asetuksen että anonyymisti voi kommentoida. Valitsee vain anonyymin valikosta. Laittakaa viestiä jos ei toimi, kommentteja on hauska lukea. :)

Hasta luego!

-Heikki